Lonkkakuvaus

Viikko sitten torstaina käytiin lonkkakuvissa Kälviällä Pentti Tapiolla, kuvattiin myös kyynärät ja taivuteltiin polvet. Kyynärät ja polvet molemmat 0/0!! :D Lonkat sen sijaan oli ennakoitua huonommat :(

Lonkat ihan eriparia; toinen A tai B, mutta toinen C jopa D. Eli nyt on Catnan jalostuskäyttö katkolla, jos tulee tosi paljon eriparia niin sitten tiedossa on sterilointi vielä tänä kesänä. Jos on BC niin sitten mietitään vielä ensi kevääseen asti ja punnitaan Catnan antia paimensukuiselle ja meidän Liekkas kennelille. Ihan pelkästään pentujen takia en sitä tule käyttämään.

Mutta tässä on vielä jotakin viikkoa aikaa sulatella ja pelätä pahinta.

Myös harratuskäyttöä tulee miettiä, jos sieltä Dnä tulee tuo toinen lonkka. Silloin aksa jääpi vain mielenvirkistämiseksi ja esteet mennään medi-korkeuksilla. Mitään turhia riskejä Catnan kans en tule ottamaan, jos toinen lonkka on D. Muuten harrastetaan kyllä ja reenataan ihan normisti ja seurataan ajan kans miten se tulee vaikuttamaan Catnan vointiin ja elämänlaatuun.

Terveisiä pentulaatikolta!

Tänään kerkesin käyä ihastelemassa ja vertailemassa pentujen kasvua. Hyvin oli pentue tasaantunu, eikä pienintäkään tytötä tunnistanut enää kuin valkeasta kuonopilkusta <3

Tässä linkissä vähän kuvasaastetta niin inhottavasta aiheesta kuin koiranpennut ;)

Alkeisjatko -agilitykurssi

Päätin taas kokeilla miltä maistuu agility talven tauon jälkeen. Keskiviikkona alkoi Sievin kennelkerhon järjestämä alkeisjatko kurssi. Koirakkoja oli 4, joten päästiin hyvin reenaahan.

Essi olikin tehnyt heti kinkkisen radan takakiertojen ja tiukkojen kääntymisten kans. Jouduttiin ottahan se osissa, koska koira oli keränny toimistopäivän aikana energiaa niin rutkasti, ettei kuunnellu mua oikeestaan yhtään ;) Se viiletti pikkasen omiaan ja hiffas Essin palkkanakit, joten yks este ja sitte vauhilla kokeileen, josko sitä nakkia jo tulis :D Voi että meitä nauratti ja tuntu, että koiraki nauro mukana.

Saatiin ku saatiinki rata suoritettua läpi ja sitte katottiin missä vaiheessa kepit on ja...noh, onhan ne vaiheessa. Catna muisti edelleen Essin nakit ja yritti keppien läpi, ohjureiden välistä sieltä täältä. Ohjurit vain lenteli ku koira paineli menemään...voi tsiisus, voi olla pönttö koira....tehtiin yhteenveto ja päätettiin, että siinä on Catnan kepit ja kokeillaan seuraavan kerran itekseen ilman Essin nakkeja :D

Mutta koira siis edelleen tykkää, eli en ole tappanut sen motivaatiota aksaan :D

Ja tuli tässä vielä tieten kouluttajalle luvattua että kisataan ennen mahollista mammalomaa ;) katotaan miten parivaljakon käypi...

Riitta Pääkön hakukurssi Nivalan Pyssymäellä 10.-11.5

Hiphei! Mulla on jääny ihan täysin kertomatta meijän hakukurssista :) Oon tässä pentutohinassa unohtanu kokonaan, joten siis korjataan tilanne.

Eli viime viikonloppuna Sievin kennelkerho järjesti Nivalan Pyssymäellä hakukurssin, jossa kouluttajana oli Riitta Pääkkö Kärsämäeltä. Pitkänlinjan pelastus- ja palveluskoirakouluttaja.

Lauantaina käytiin hakuhommien perusteita läpi ja sen jälkeen aloitettiin koirakkokohtaiset harjotukset. Me oltiin Catnan kans lauantaina ensimmäisiä. Alotettiin ihan vain testaamalla makkararingissä miten koira suhtautuu vieraisiin ja miten se irtoaa minusta. Eihän Catnalla nyt oo mitään ongelmaa vieraiden ihmisten kans, koska sehän rakastaa kaikkia :) Metsässä kulkiessa se kyllä pitää minuun sopivan kontaktin eikä ole koskaan kajonnu tietämättömiin. Olen mennyt piilon tai harjoitellut luoksetuloa, jos on meinannu liihotella missä sattuu ja nyt se osaa jo hakea paremmin kontaktia ja tulee itsestään käymään tykönä. Tästä johtuen mua pikkasen jänskätti miten se nyt sitten yhtäkkiä suostuukin irtoamaan minusta. Mutta hyvin se oli nakkien ja ihmisten lumoissa. Kerran tuli pieni epätoivo ja piti käyä kiekka emännän jaloissa, mutta jatkoi sitten matkaansa toiselle nakkiapajalle, kun en huomioinut sitä mitenkään.

Lauantaina tehtiin kaksi makkararinkiä eri ihmisten kans ja sitten muutama haamumaalimies. Maalimies meni metsään ja näyttäytyi Catnalle, huhuili sitä ja meni sitten "piiloon" matalaksi ja minä päästin koiran hakemaan. Ja voi sitä riemua kun se löysi sieltä "ukon" :D

Sunnuntaina oltiin sitten toinen koirakko ja silloin tehtiin vain yksi makkararinki ja muutama haamumaalimies. Päivän päätteeksi testattiin vielä miten Catna reagoi ilmajälkeen (en tiedä onko oikea termi). Eli koirakon poissaollessa maalimies meni piiloon muutaman metrin polulta (=keskilinja) metsän puolelle vihreän maaston sulautuvan verkon alle. Eli minäkään en tiennyt tarkasti missä maalimies on. Hain Catnan ja laitoin sille pitkän jälkiliinan. Se sai kulkea melko vapaasti keskilinjaa pitkin noin 5m päässä minusta ja liina kulki vapaasti mun käsien läpi. Muutaman kerran se meinas lähtä poikkeamaan metsän puolelle maassa kulkevan jäljen perässä, mutta jarrutin sen menoa ja sitte se äkkäs yhtäkkiä ilmajäljen. Catna nosti päänsä ja suu meni kiinni ja se nuuhki ja nuuhki ilmaa ja läks meneen suoraan maalimiehen luo. Sitä en tiedä oliko se mennyt just siitä piiloon vai heittikö tuuli jäljen, mutta Catna löysi ukon ja minä olin ihan ällikällä lyöty :)

Helppo harjotus, mutta niin sen pitääkin olla näin alkuun. Vahvistetaan maalimiesmotivaatiota ja sitä, että se löytää ilmajäljen perusteella eikä aina seuraa maajälkeä.

Koira sai kehuja hyvästä pelastuskoiralle sopivasta erittäin avoimesta ja reippaasta luonteesta :) Emäntä voi olla TAAS tyytyväinen!

Tästä kyllä koira tykkäs ja emäntä hurahti ihan täysin. Päästiin sitten vielä toimivaan reeniryhmään, jonka kans kehittyä ja edetä mihin asti vaan :D

Tästä touhusta kuulette vielä!

Maha-asukit maailmassa 13.5.2014

Pikkasen Myytti pääsi yllättään meijät immeiset, ku alko pynnäähän maha-asukkejaan maailmaan. Iltapäivällä Myytin omistaja soitti ja kertoi ensimmäinen pennun syntyneen koppiin. Sieltä vikkelin kaveri emänsä kanssa siirrettiin pentuetiloihin jatkamaan puuhiaan. Noin 20 min välein pennut tupsahtelivat helponnäköisesti pentulaatikon pohjalle emän häntävillojen sekaan.

Yksi pennuista on muita selvästi pienempi 260g, mutta sekin alkoi imemään eikä päästänyt maitobaarista irti kun olisi posettamisen aika ollut :) Joten jätettiin pupsi jatkamaan kittaamista ja otettiin vain selkäpuolesta kuva

Tässä pentueen pienin tyttö 260g

Pennuista 2 soopeli poikaa ja 2 tyttöä mustaa merkein on tasavertaisia, eli painoissa ei paljoa eroja pikkasen reilut 300g kaikki. Sitte tuo kaikista isoin ja vaalein poika painoi n 350g

Isoin ja vaalein poika n 350g

musta merkein tyttö

musta merkein tyttö selkäpuolelta

pienempi soopeli poika

pienemmän soopelipojan selkää

toinen musta merkein tyttö

toisen mustamerkein tytön selkää

tummat tytöt ja isoin soopeli

tummin soopeli, tummat tytöt ja isoin soopeli

Tummemmat soopelit ja musta merkein

koko poppoo kasassa

Kaunis ylpeä mamma <3

 On se Myytti mahottoman hyvä emä. Heti hoiti pentujaan niin ku vanha tekijä :) Erityistä huolta kantoi pienimmästä tytöstä. Ihan hyvävoimaiselta vaikuttivat niin emä kuin pennutkin. Tinka mummokin pääsi vielä haistelemaan lapsenlapsiaan, mutta Myytti oli tarkkana eikä päästänyt kovin lähelle.

Jälkikäteen kuvia tarkastellessa huomasin, että yksi pentu oli jäänyt kuvaamatta yksistään kokonaan. Eli juuri se jännän värinen, mistä mietitään onko se soopeli vai riista. Mutta todennäköisesti sekin on tummasoopeli :)

Pitää ottaa tästä pupsista kuva huomenna :)

Pompen suhteen terve!

Catna luovutti vertaan Katselmuksen yhteydessä huhtikuun lopulla järjestetyssä näytteenotossa. Nyt tuli tulokset ja Catna on siis Pompen tauti (GSD II) N/N eli terve!

22.5 on tiedossa luustokuvaus ja tutkitaan tarkemmin Catnan nielua ja sen mahdollista ahtautta. Sen siskolla todettiin normaalia ahtaammat hengitystiet. Mutta katotaan mitä eläinlääkäri tästä sanoo...

Makkarajälki

Eilen kävästiin iltasella pikasesti tekemässä lähipellon reunassa makkarajälkeä. Tein ensin tallatun neliön ja sitte parin metrin mittasen suoran jäljen. Ihan touhussa Catna oli ja olis nuuskutellu vaikka koko pellon läpi :D

Viikon päästä onkin meidän ihan eka hakukurssi. Sievin Kennelkerho järjestää 2 päiväisen hakukurssin Nivalan Pyssymäellä. Taas pääse niin emäntä ku koiraki ihan uusille haasteille :)

Siitä lisää kurssin jälkeen...Tässä vielä kuva Catnasta, joka oottelee jäljelle pääsyä.

Kuva puhelinlaatua ;)

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Katselmus - Muurame vol.2

Sunnuntai

Sunnuntaina herättiin pikkasen myöhemmin ku lauantain, koska ei ollut oikeastaan hirvee kiire mihinkään. Kehien ilmottautuminen alko 9.00 ja urosten kehät 10.15, joten siihen tähdättiin.

Syötiin aamupalat Catnan kans, Minta joutu ootteleen iltapäivään nakkeja. En vihtiny antaa sille ruokaa, ettei sitte autossa iltasella voi huonosti. Catnalla ei onneks sellaset vaikuta, paitsi ihan hirveen mutkasella ja mäkisellä tiellä.

Käytin vielä koirat pienellä jalottelulla ennen ku jätin ne mökkiin ja otin kameran mukaan. Suuntasin ilmokopille, josta tiedustelin Liekkas poikien saapumista. Ja toinen pojista L. Bardni oli jostain syystä ilmotettu pois. Voi vitsi pysty harmittaan, olis ollu niin hieno nämä millanen siitä on kasvanu... viimeks nähny sen luovutuksessa :( Mutta näin ollen pitää tehä tässä jossain välissä reissu Ouluun rehvaamaan poikaa ihan livenä :)

Liekkas B-pennuista kuitenkin Barfe (Mosku) ja Biegga (Tuikku) oli saapunu paikalle ja Moskun minä tunnistin heti. On se niin hieno! Ja kyllähän se siellä käänsi päitä. Ja voi mikä luonne! Aivan ihana! Kuvailin ja rapsuttelin Moskua ja ooteltiin, että pojan kehä alkaa. PIkkasen uroot meinas välillä korotella ääntään siellä sun täällä, mutta yllättävän rauhallisesti kaikki oli. Välillä jossain joltain pojalta petti pokka ja sitte haukku levisi aaltona ja sammu yhtä nopsaa. On ne niin jänniä otuksia. Minä en ole ite yhtään uros-tyylinen koiran omistaja. En varmaan tulis yhtään juttuun uroksen kans, varsinkaan kesken kasvusen ;)

Mosku meni kehään ja samalla minua koputteli olkapäähän Tuikun omistaja Silva :) Tuikku ootteli iltapäivän kehiä mökissään. Taisi olla tytöllä vielä tärppipäivät just sillon. Ihan hyvä pitää juoksuset nartut poissa aiheuttamasta turhaa testosteronimyrskyä :D

Mosku käyttäytyi niin hienosti, paljon oli poika kasvanut niin fyysisesti kuin henkisestikkin Oulun 2012 vuoden Katselmuksesta. Nyt ei tarvinu enää "yrittää" tuomariakaan ;) Kiltisti anto kattoa hampaat sekä hiplata sukukalleudet.

Koirat juoksi muutaman kiekan yhdessä kehän ympäri ja kyllä mun täytyy nyt tässä ilmottaa kaikille, että oli se Mosku kaikista komein! :D vaikka pikkasen taidan pistää nyt omaan kukkaroon ;)

Sitte alkoikin yksilöarvostelut. Koiria Moskun kehässä oli yhteensä 17 ja Mosku esiinty 8.

Tässä välissä oman vuoroansa ootellessa meitä tuli puhuttelemaan Moskun tulevien pentujen (syntyy n. 18.5) kasvattaja Sari (Adamuksen kennel)..ja voi mikä ilon purskahus Moskulta tuli! Se tais muistaa, että jotain tosi kivaa tapahtu ku tämän tyypin näki ;) TÄssä todistusaineistoa!

Mosku käyttäytyi myös yksilökehässä hienosti, pikkasen piti kuitenki "jutella" :) 

Mosku valittiin 5. Erilaisen joukkoon. Ja erottuhan se joukosta! Moskussa on jotain sitä vanhaa katoavaa paimensukuisuutta...se hivelee minun silmää niin rakenteeltaan kuin luonteeltaankin. Se on meijän Kultakimpale <3 

Moskulle syntyy siis toukokuun puolenvälin huitehilla pentue Adamuksen kenneliin, Jyväskylään. Tässä linkki KoiraNetin pentueen sukuun. 

Liekkas suku saa siis jatkoa ja hyvä niin! Mosku on myös luvattu toiselle kasvattajalle ja toivotaan, että nartun lonkkakuvat on hyvät. Sitte katotaan Moskun kans useampi vuosi, mitä näistä tyypeistä tulee ja tuloksista riippuen katotaan käytetäänkö Moskua vielä vanhempanakin. Mutta sanosin, että 3 pentuetta tälle pojalle on ihan hyvä luku :)  Itellä on myös kytenyt ajatus erisukuisen nartun hankkimisesta ja sille ehkä Moskun käyttöä voisin aatella...

Moskun kehän jälkeen ampasin mökille kattoon mitä tummut touhuaa. Kasasin tarvittavat kamat ja suuntasin koirien kans takasi kehille. Iltapäivällä klo 13 alko sitten narttujen kehät ja mulla mukana siis veteraani ja AVO1... Sitten se ongelma mulle selkiski, mullahan on 2 koiraa ja kehät alkaa samaan aikaan...OMG! 

Nykäsin Saria hihasta ja kysäsin olisko sillä tuttuja, jotka vihtis esittää toisen koiran ainaki yhteiskehässä.. ja löytyhän sieltä innokas Tarja, joka (muistaakseni) on ottamassa Moskun tulevasta pentueesta oman palleroisen! :) 

Annoin Tarjalle sitten Catnan, koska sen kans on helpompi olla vieraan ihmisen. Mintaa ei olis voinu vähempää kiinnostaa se touhu... Veteraani narttujen kehässä skaala oli laaja, ikähaitari oli 8-15 vuotiaaseen ja se näky myös koirissa. Nuorimmat olivat vielä terhakkaita, hyvin liikkuvia tyttöjä, kun taas vanhimpia vaivasi jo vanhuuden jäykkyys ja useilla myös harmittavat liikakilot. Kuten myös meijän Mintaa. Mintalla ei nyt hirveesti oo ylimäärästä, mutta sen verran, että voin sen itekki tunnustaa :) 

Minta on ollut aina nuoresta asti sellanen mötkylä, "hitaasti mutta varmasti" on Minta motto :D ja se vielä korostuu näin vanhempana. Kyllä sitä kotipihalle hurvitellaan, veetään voltteja, heitetään kupperiskeikkaa sun muuta pöljää. Mutta ilman omaa mamia, Johannaa, vieraassa paikassa, lämpimässä ilmassa, auringon paisteessa ei voi muuta Mintalta odottaa, kun matelua ja anovasti silmiin tuijottamista "Pääsis jo kottiin..." 

Mutta niin vain selvittiin siitäkin ja ei ihan ensimmäisenä meitä laitettu poiskaan. Tuomari valihti 5 erilaista (tai siis tais tulla 6) koiratyyppiä. Minta luokiteltiin pieniin ja "maahisiin" <3 ja siitä porukasta pääsi loppukehään pikkasen hoikemmassa kunnossa oleva erittäin hieno "maahis-veteraani-mummo" :) 

Hyvän arvostelun Minta sai:

"Aivan ihastuttava olemus 13-vuotiaalla veteraanilla. Todella erinomainen pää ja ilme. Esitetään hyvin massavassa kunnossa, joka näkyy rungossa ja liikkeissä. Hyvä turkki. Miellyttävä mummoluonne."

Catna rankattiin omassa kehässä pieniin ja matalajalkaisiin....WHAAT?!? Sehän on ISO, ainaki mun mielestä? Mutta no joo jos isommassa lössissä tarkastellaan, niin oli siellä kyllä isompiakin ;D

Catna sai taas kehuja hyvästä fyysisestä kunnosta ja luonteesta. Tuomari oli kyllä ihan yli kiva ja sitä piti pikkasen pusutella ja sen eteen piti ihan pikkasen köllähtää kyljelleen ja vienosti kysästä, että josko se vihtis rapsata tuolta kainalosta <3 

Hyvin Catna esiintyi, liikku hienosti ja anto kattoo hampaat yms touhuun liittyvää :) 

Catnan arvosteluun olin myös tyytyväinen: 

"Hyvä rintakehä. Pitkä selkälinja, hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hieman notko selkälinja. Ihana pää. Hyvä alaleuka. Hyväkuntoinen. Esitetään hyvin, ystävällinen, avoin, helppo käsitellä. Purenta ok. Liikkuu hyvin. Nätti pieni koira." 

Edelleenkin ihmettelen tuota viimeistä lausetta; "nätti PIENI koira". Nättihän se on juu, mutta että vielä pieniki...:) 

Kehien jälkeen suunnattiin mökkiin, syömään ja pakkaileen. Kotimatka sujui rauhallisesti...Saa taas ootella ensi vuoteen :) Seuraava Katselmus jää todennäkösesti väliin, jos pentusuunnitelmat toteutuu ;) 

Tällanen tuli postissa tänään :) En tiä miten noi tulokset yleensä kerrotaan, mutta kai tuosta selvän saapi...

Möllitoko 2. sija (168p/1.tulos)