Hiphei! Mulla on jääny ihan täysin kertomatta meijän hakukurssista :) Oon tässä pentutohinassa unohtanu kokonaan, joten siis korjataan tilanne.
Eli viime viikonloppuna Sievin kennelkerho järjesti Nivalan Pyssymäellä hakukurssin, jossa kouluttajana oli Riitta Pääkkö Kärsämäeltä. Pitkänlinjan pelastus- ja palveluskoirakouluttaja.
Lauantaina käytiin hakuhommien perusteita läpi ja sen jälkeen aloitettiin koirakkokohtaiset harjotukset. Me oltiin Catnan kans lauantaina ensimmäisiä. Alotettiin ihan vain testaamalla makkararingissä miten koira suhtautuu vieraisiin ja miten se irtoaa minusta. Eihän Catnalla nyt oo mitään ongelmaa vieraiden ihmisten kans, koska sehän rakastaa kaikkia :) Metsässä kulkiessa se kyllä pitää minuun sopivan kontaktin eikä ole koskaan kajonnu tietämättömiin. Olen mennyt piilon tai harjoitellut luoksetuloa, jos on meinannu liihotella missä sattuu ja nyt se osaa jo hakea paremmin kontaktia ja tulee itsestään käymään tykönä. Tästä johtuen mua pikkasen jänskätti miten se nyt sitten yhtäkkiä suostuukin irtoamaan minusta. Mutta hyvin se oli nakkien ja ihmisten lumoissa. Kerran tuli pieni epätoivo ja piti käyä kiekka emännän jaloissa, mutta jatkoi sitten matkaansa toiselle nakkiapajalle, kun en huomioinut sitä mitenkään.
Lauantaina tehtiin kaksi makkararinkiä eri ihmisten kans ja sitten muutama haamumaalimies. Maalimies meni metsään ja näyttäytyi Catnalle, huhuili sitä ja meni sitten "piiloon" matalaksi ja minä päästin koiran hakemaan. Ja voi sitä riemua kun se löysi sieltä "ukon" :D
Sunnuntaina oltiin sitten toinen koirakko ja silloin tehtiin vain yksi makkararinki ja muutama haamumaalimies. Päivän päätteeksi testattiin vielä miten Catna reagoi ilmajälkeen (en tiedä onko oikea termi). Eli koirakon poissaollessa maalimies meni piiloon muutaman metrin polulta (=keskilinja) metsän puolelle vihreän maaston sulautuvan verkon alle. Eli minäkään en tiennyt tarkasti missä maalimies on. Hain Catnan ja laitoin sille pitkän jälkiliinan. Se sai kulkea melko vapaasti keskilinjaa pitkin noin 5m päässä minusta ja liina kulki vapaasti mun käsien läpi. Muutaman kerran se meinas lähtä poikkeamaan metsän puolelle maassa kulkevan jäljen perässä, mutta jarrutin sen menoa ja sitte se äkkäs yhtäkkiä ilmajäljen. Catna nosti päänsä ja suu meni kiinni ja se nuuhki ja nuuhki ilmaa ja läks meneen suoraan maalimiehen luo. Sitä en tiedä oliko se mennyt just siitä piiloon vai heittikö tuuli jäljen, mutta Catna löysi ukon ja minä olin ihan ällikällä lyöty :)
Helppo harjotus, mutta niin sen pitääkin olla näin alkuun. Vahvistetaan maalimiesmotivaatiota ja sitä, että se löytää ilmajäljen perusteella eikä aina seuraa maajälkeä.
Koira sai kehuja hyvästä pelastuskoiralle sopivasta erittäin avoimesta ja reippaasta luonteesta :) Emäntä voi olla TAAS tyytyväinen!
Tästä kyllä koira tykkäs ja emäntä hurahti ihan täysin. Päästiin sitten vielä toimivaan reeniryhmään, jonka kans kehittyä ja edetä mihin asti vaan :D
Tästä touhusta kuulette vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti