Pelastushaku -kurssi Kalajoella

Lauantai-iltana pakkasin sekä omat että koiran kamppeet valmiiksi autoon ja sunnuntaiaamuna ponkastiin tyllerön kans ylös kukonlaulun aikohin. Hieroskeltiin unihiekat silimistä, juotiin aamusumpit ja startattiin volovo kohti Kalajokea puoli kasin pintaan. Paikkana oli Maristonranta ja sen hienot hiekkaharjumaastot. Taas päästin ihan erilaiseen maastoon reenaahan :) Reenimaastossa oli vielä kahenlaista; pöpelikköä (nuorta ohutta puustoa kuusimetsän seassa) sekä avoimempaa, kumpareista hiekkaharjua, jossa matala varpupohja. Kouluttajana Riitta Pääkkö.

Koirissa oli melko laaja rotuvalikoima (lancaster heeler?, samojedi, hovawart, vanha englanninlammaskoira, villakoira, espanjanvesikoira?, labradori, sileäkarvainen noutaja?) sekä tosi osaavista lajiin tutustuvia ja siltä väliltä. 

Aluksi tehtiin lancaster heelerin kans yhteistottista. Seuraamista, paikalla oloa ja luoksetuloa. Vähän Catnalla oli liikaa energiaa ja se sähelsi, mutta tyytyväinen ihan olin, koska reenitaukoa on kertyny oman terveydentilani takia liikaa...

Meillä Catnalle tehtiin ensin muistikuva sekä tyhjä muistikuvan avulla, kaksi valmista ukkoa. Ekalle muistikuvalle se lähti hyvin ja myös löysi ukon, tyhjänkin se kävi hienosti kiertämässä, mutta sitte tuli emännän oma virhe. Otin koiran keskilinjalla ihan turhaan kiinni ja kun lähetin sitä kolmannelle (valmis ukko) se pysähty noin viiden metrin päähän. Menin ite vähän perässä ja näytin vain että eteen päin vain. Kyllä se koira sitten sinne lähti ja ukonkin löysi. Ukolta se vaan karkas emäntää vastaan, mutta onneks ollaan jo kääntämässä koiraa rullalle, nii ei niin haittaa tuo vastaantulo. Catna kuitenki sitte lähtee vielä mulle näyttähän ja vie mut ukolle. Toinen valmis ukko tökki myös, mutta valmiita ei ollakkaan tehty aikasemmin. On lähteny aina joko haamulle tai sitte muistikuvalle. 

Vauhtia tyllerö on saanu kivasti lisää ja viuhtoi meneen hirveetä haipakkaa. Ja erityisen hyvilläni oon sen tyhjästä pistosta, josta palkkasin keskilinjalla :D 

Ukkojen jälkeen kävin juottamassa koiran autolla ja katottiin vähän millä mallilla sen nouto/suussa pitäminen on. Nakkasin namidummya koska se on sille jo tuttu ja siihen se on vähän addiktoitunu ;) Hienosti otti suuhun ja toi vähän matkaa sitä mulle päin. Naksautuksesta Catna aina sen tiputtaa, mutta en ookkaan siltä vielä muuta pyytäny. Kunhan se nyt vain ottaa sen suuhun (koira joka ei oo koskaan tykänny kantaa mitään). 

Päivän päätteeks otettiin vielä esineitä. Catnalle ne yhistettiin heti maalimieheen ajatuksena vahvistaa sitä tulevaa rullan tuontia. Hienosti Catna lähti ukolle (joka nyt oli näkösällä ja aluksi ihan passiivinen, selkä koiraan päin ja namidummy jalkojen juuressa), otti dummyn ja toi sitä vähän matkaa. Muutaman tällasen toiston jälkeen otettiin jo vähän aktiivisempi ukko, jolla dummy edessään ja näytti sitä kädellä Catnalle, ja tämäkin toimi. Näytti heti ettivän jotain suuhunsa, kun ukolle pääsi. Lopuks vielä muutama dummyn haku ukon kädestä ja se oli sit siinä :) 

Tositositosi tyytyväinen oon Catnuskaan. Jotain on jääny mieleen ja jotain jo osataanki. Nyt saatiin jatkoa aatellen vinkkejä reeniin: lisää valmiita ukkoa ja väliin muistikuvia ja niitä tyhjiä sinne tänne hyvin palkiten keskilinjalla. Erilleen hakureenistä ukolle namidummyä ja sen tuontia ohjaajalle. Pian saahaan lisätä hakureeniin näytöllemeno :) 

Riitta Pääkön hakukurssi Nivalan Pyssymäellä 10.-11.5

Hiphei! Mulla on jääny ihan täysin kertomatta meijän hakukurssista :) Oon tässä pentutohinassa unohtanu kokonaan, joten siis korjataan tilanne.

Eli viime viikonloppuna Sievin kennelkerho järjesti Nivalan Pyssymäellä hakukurssin, jossa kouluttajana oli Riitta Pääkkö Kärsämäeltä. Pitkänlinjan pelastus- ja palveluskoirakouluttaja.

Lauantaina käytiin hakuhommien perusteita läpi ja sen jälkeen aloitettiin koirakkokohtaiset harjotukset. Me oltiin Catnan kans lauantaina ensimmäisiä. Alotettiin ihan vain testaamalla makkararingissä miten koira suhtautuu vieraisiin ja miten se irtoaa minusta. Eihän Catnalla nyt oo mitään ongelmaa vieraiden ihmisten kans, koska sehän rakastaa kaikkia :) Metsässä kulkiessa se kyllä pitää minuun sopivan kontaktin eikä ole koskaan kajonnu tietämättömiin. Olen mennyt piilon tai harjoitellut luoksetuloa, jos on meinannu liihotella missä sattuu ja nyt se osaa jo hakea paremmin kontaktia ja tulee itsestään käymään tykönä. Tästä johtuen mua pikkasen jänskätti miten se nyt sitten yhtäkkiä suostuukin irtoamaan minusta. Mutta hyvin se oli nakkien ja ihmisten lumoissa. Kerran tuli pieni epätoivo ja piti käyä kiekka emännän jaloissa, mutta jatkoi sitten matkaansa toiselle nakkiapajalle, kun en huomioinut sitä mitenkään.

Lauantaina tehtiin kaksi makkararinkiä eri ihmisten kans ja sitten muutama haamumaalimies. Maalimies meni metsään ja näyttäytyi Catnalle, huhuili sitä ja meni sitten "piiloon" matalaksi ja minä päästin koiran hakemaan. Ja voi sitä riemua kun se löysi sieltä "ukon" :D

Sunnuntaina oltiin sitten toinen koirakko ja silloin tehtiin vain yksi makkararinki ja muutama haamumaalimies. Päivän päätteeksi testattiin vielä miten Catna reagoi ilmajälkeen (en tiedä onko oikea termi). Eli koirakon poissaollessa maalimies meni piiloon muutaman metrin polulta (=keskilinja) metsän puolelle vihreän maaston sulautuvan verkon alle. Eli minäkään en tiennyt tarkasti missä maalimies on. Hain Catnan ja laitoin sille pitkän jälkiliinan. Se sai kulkea melko vapaasti keskilinjaa pitkin noin 5m päässä minusta ja liina kulki vapaasti mun käsien läpi. Muutaman kerran se meinas lähtä poikkeamaan metsän puolelle maassa kulkevan jäljen perässä, mutta jarrutin sen menoa ja sitte se äkkäs yhtäkkiä ilmajäljen. Catna nosti päänsä ja suu meni kiinni ja se nuuhki ja nuuhki ilmaa ja läks meneen suoraan maalimiehen luo. Sitä en tiedä oliko se mennyt just siitä piiloon vai heittikö tuuli jäljen, mutta Catna löysi ukon ja minä olin ihan ällikällä lyöty :)

Helppo harjotus, mutta niin sen pitääkin olla näin alkuun. Vahvistetaan maalimiesmotivaatiota ja sitä, että se löytää ilmajäljen perusteella eikä aina seuraa maajälkeä.

Koira sai kehuja hyvästä pelastuskoiralle sopivasta erittäin avoimesta ja reippaasta luonteesta :) Emäntä voi olla TAAS tyytyväinen!

Tästä kyllä koira tykkäs ja emäntä hurahti ihan täysin. Päästiin sitten vielä toimivaan reeniryhmään, jonka kans kehittyä ja edetä mihin asti vaan :D

Tästä touhusta kuulette vielä!