Yritetääs nyt uusiks....eilinen meni pikkasen plörinäks, käsi sattu osuun tuohon läppärin hiireen ja hups vain pitkä sepostus katosi bittavaruuteen, jos edes sinne asti kerkes...
Eli me ollaan nyt talvi tokoiltu pääasiassa maanantai-iltaisin ryhmäreeneissä ja sitte satunnaisesti kotona. Onneks päästiin pari viikkoa sitten yllättäen varasijalta Pipa Pärssisen tokokurssille :)
Meillä hallireeneissä ongelmana on tuo matto, eli nenä vie koiran mieltä... Nykyään teen heti selväks, että reenialueella ei haistella, mutta vieläkään en pysty pitään koiraa irti. Se ei keskity, vaikka heiluttais nakkia kuinka sen nenän edessä. Jos haju on niin se on ja piste.
Saatiin valita 2 ongelmakohtaa tai sitte 1 ja käyttää koko 20min putkeen. Yksi yhteishäiriökin tehtiin.
Yhteishäiriönä tehtiin sellanen harjoitus, että koiran kans tehtiin seuraamista kohti yleisöä ja yleisö teki yllättäviä ääniä tai liikkeitä katsomossa. Meillä riitti vain se, että käytiin kääntymässä yleisön edessä ensin vähän kauempana ja sitte joka kerta vähän lähemmäs. Hyvin tyttö keskittyi ja käytiin melko lähellä jo katsomoa :)
Ekana ongelmana otin esille liikkeestä maahan menon, meillä tyssäs harjoittelu siihen, että en saa sitä pelkällä käskyllä millään maahan, pitää ns. nakittaa/imuttaa maahan.
Tähän saatiin hyvin vinkkejä, ihan pienellä liikkeellä käsky ja pikkuhiljaa hitaasta seuraamisesta suoraan maahan menoa ja vain pieni liike koiran edessä. Pikkuhiljaa sitten vaikeuttaa liikettä kohti sen täydellistä suoritusta :)
Toisena ongelmana otin maassa pysymisen, eli esim. paikkamakuussa, ohjaajan koiralle palaaminen ei onnistu, koska Catna nousee heti ylös kun menen sen viereen.
Olen tehnyt sitä niin, että sanon siinä pari metriä ennen koiraa ja palkitsen sen etutassujen väliin. Mutta tässä Catna ei ole tieten sitten tajunnut,, että siellä maassa pitää oikeasti odottaa vaikka hamaan tulevaisuuteen, kunnes saa käskyn sivulle.
Nyt tehtiin sitä niin, että otettiin vain maahan meno ja minä köyryssä lapon nameja Catnan etutassujen väliin. Näin saatais siitä sen namitus paikka. Pikkuhiljaa voin sitten alkaa suoristamaan itseäni namien välissä ja kohta voinkin jo seisoa tovin suorana ja koira pysyy maassa...tämä on siis tavoite! :D
Tosi hyvä kuva jäi Pipasta opettajana. Toivottavasti vielä pääsee hänen kursseillekkin.
Seuraavalla viikolla maanantaireeneissä otin sitten näistä neuvoista vaarin ja Catna osas jo aika hyvin, ei vieläkään malta hirveän kauan ilman namia maassa maata. Mutta maahan meno alkaa olla jo tosi nopeaa ja suoraan liikkeestäkin :)
Seuraaminenkin onnistuu jo tosi hyvin, tosin vielä taluttimessa ainakin hallilla...
Uudet pannatkin kävin joululahjaksi hakemassa molemmille koirille. Catna sai mustan ja Roni ruskean, kokoja oli tosi vähän valikoimassa..samalla ostin koirille makuualustat, mutta näyttää tällä hetkellä miellyttävän kissoja enemmän :)
